Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Uistelusää:

Jättitaimen iskee!!!

Oli kesäkuun 29. päivä ja keli muuttui. Edellinen päivä oli pilvinen ja kolea. 

Nyt paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli oli yhä koillisessa 3 m/s. Vesi oli +12 C ja ilma +15 C. Veneessäni olivat serkkuni Matti Martikainen (Inarilla toista kertaa) ja Teemu Poussu (ensimmäistä kertaa), molemmat Oulusta.

 

Laskimme vieheet pyyntiin Pielpaniemessä 14.30 ja heti iski takilaan toistakilon rautu. Suuntasimme kohti Ukonkiveä. Keli oli upea ja 15 vapaa oli pyynnissä. Ukonselkä oli hiljainen, vain muutama alamittainen kävi veneessä. Kumarsin kohteliaasti Ukolle ja sanoin: ”Anna minulle kerrankin sellainen kala, ettei tarvitse aina valehdella!” Jospa tämä nyt toimisi, olen sanonut tämän kyllä muutaman kerran aikaisemminkin. Suuntasimme Kapaselälle.

 

Olin ajamassa ja juttelin puhelimessa Nikkarisen Ilkan kanssa, Matti ja Teemu olivat vapavahteina veneen perässä, kun klo 17.03 räikkä alkoi laulaa. Plaanarin laukaisijasta lähti siima, jossa oli Tiuran pelti pienellä painolla. Sanoin puhelimeen Ilkalle: ”Heippa, nyt on kala kiinni!” Matti tarttui vapaan ja siima vain juoksi. Matti pyysi minua apuun ja tuumasi: ”Nyt taitaa olla isompi kala!” Otin vavan käteen ja tunsin, aika mörkö. Silloin laukesi siima takilasta ja vielä yksi siima plaanarista. Sitten alkoi tulikomennot. Ja miehistö toimi hienosti. 
Jarrut kiinni ja kalat ylös. Takilassa oli kilon rautu ja plaanarissa alamittainen.

 

Iso kala vei ensin noin 100 m ja nousi pintaan. Heti ilmestyi taivaalle 2 lokkia ja välittömästi ne hyökkäsivät veteen kalan kimppuun. Kala sukelsi syvälle ja vei siimoja vielä 50 m. Nyt kala oli kaukana, Matti ajoi venettä ja oli pudottanut vauhdin tyhjäkäynnille ja Teemu kelasi veneen perän tyhjäksi sekä lähimmät plaanarivavat pois. Molemmille puolille plaanariin jätettiin 2 vapaa. Nyt olimme valmiit taisteluun.

Oli kulunut 15 minuuttia ja pojat kysyivät: ”Kuinka iso ?” Vastasin: ”Ainakin 3 kg.” Kala oli yhä kaukana, aikaa oli mennyt puoli tuntia ja pojat kysyivät taas, vastasin: ”Näin suurta en ole ikinä Inarilta saanut, mutta nyt on tulessa uudet siimat, lukot ja koukut, kaikki on mahdollista.”

 

Ajoimme syvillä vesillä ja keskellä selkää Kapaselällä ja tulimme Ukonselälle, aikaa oli kulunut 40 min, kala tuli veneen lähelle ja lähti sivulle. Matti käänsi venettä ja lisäsi kaasua, kala saatiin taas veneen taakse. Se laulatti jälleen räikkää 100 m. No, aloitetaan taas alusta…


Siima oli tiukalla koko ajan ja vapa luokolla. Minulla puutuivat kädet ja Matti ja Teemu kävivät välillä tuuraamassa. Taas jatkoin ja kala tuli taas veneen lähelle. Oli kulunut tunti ja puhelimeni soi. Matti vastasi ja Ilkka soittaa: 
”Minkä kokoinen oli ?” Matti vastasi: ”Ei vielä tiedä, Vesa väsyttää sitä edelleen!”

 

Teemun kanssa seisoimme veneen perässä, minulla vapa ja Teemulla haavi, kun kysyin oliko hän haavinut kaloja. Teemu vastasi: ”Nyt olisi ensimmäinen kerta.” 
Tuumasin, että hyvä, nyt kaikki tapahtuu juuri niin kuin minä neuvon.
Ukko näkyi ja kumarsin monta kertaa Ukolle: ”Anna nyt kerrankin minulle iso kala, kun aikaisempina vuosina olet ne aina päästänyt!”
Oli kulunut yli tunti, kun Teemun kanssa näimme tasapyrstön pinnassa ensimmäisen kerran. No siitäkös pääsi molemmilla huuto: ”Voi mahoton, onpa iso!” Taimen sukelsi ja yritti veneen ohi, Matti hoiteli venettä taitavasti kääntäen ja lisäten vauhtia, taas taimen oli veneen takana.

 

Upeimpia kuvia on, mitä mieleeni on syöpynyt, kun taimen kävi näyttäytymässä pinnan tuntumassa auringon kimaltaessa sen hopeiseen kylkeen.
Taimen taisteli vielä 15 minuuttia veneen vieressä. Kylki kääntyi klo 18.33 ja sanoin Teemulle: ”Nyt, työnnä haavi alle ja nosta !” Nappi suoritus, mutta haavin varsi vääntyi ja Teemu huusi: ”En jaksa !” Otin haavista kiinni ja saimme yhdessä potkivan jätin veneeseen. Sitten veneestä kuului painokelvottomia ilmaisuja kalan koosta ja alkoi voiton tanssi. Tuumasin kavereille: ”Kalastus loppuu nyt tähän ja lähdetään Inariin, eihän tuo mahdu meidän jääastiaan eikä me jakseta sitä edes syödä.”

 

Kiitokset Matille ja Teemulle hyvästä yhteistyöstä, kaikki meni nappiin eikä tehty virheitä. Nyt pitää soittaa Nikkarisen Ilkalle ja voihan sitä soitella muillekin kavereille. Kiitos Ukko!

Vesa Tolonen ja taimen 8,517 kg, pituus 90 cm, ympärysmitta 52 cm.