Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Uistelusää:

Kalastus- ja lomamatka Meksikossa 26.11 - 15.12.2017

Tällä kertaa suuntasimme Meksikon Puerto Vallartaan, joka sijaitsee lännessä Tyynenmeren rannikon puolivälissä.  Syksyllä aloitti Finnair suorat 12 tunnin lennot Helsingistä Vallartaan. Me olimme varanneet lennot jo keväällä Ivalo-Helsinki-Amsderdam-MeksicoCity-Vallarta. Lentoaika oli 15 tuntia ja matka lentokentällä odotuksineen noin vuorokausi. Kahdeksan tunnin aikaero vaati myös parin päivän totuttelun. Meitä oli 9 hengen porukka, 3 naista ja 6 miestä. Meistä 4 oli käynyt aikaisemmin Meksikossa kalalla, mutta maan itärannikolla Karibian puolella.

Meksiko on maailman suurin espanjankielinen maa ja hopeantuottaja. Se on yksi suurista öljyvaltioista ja ostovoimaltaan maailman 11 suurin.  Asukkaita on 130 miljoonaa, joista on alkuperäisasukkaita 18 %, valkoihoisia 15 % sekä näiden jälkeläisiä mestitsejä 65 %. Se on katolinen maa, jossa jalkapallo ja nyrkkeily ovat suosituimmat urheilulajit. Arvokkaimmat viljelykasvit ovat kahvi ja sokeriruoko. Chili on tavallinen raaka-aine meksikolaisessa keittiössä. Maa on myös tunnettu kaktuksesta valmistetusta tequilastaan. Meksiko on geologisesti epävakaata, maajäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat yleisiä.

Puerto Vallarta alkoi kasvaa lomakohteeksi 1960-luvulla. Vuonna 1963 siellä kuvattiin amerikkalainen elokuva ”Liskojen yö”, jossa olivat pääosissa Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Pariskunta osti Vallartasta talon itselleen lomanviettopaikaksi, joka on nyt turistinähtävyys. 350 000 asukkaan Vallarta on nykyään suosittu lomakohde varsinkin amerikka- ja kanadalaisille. Meitäkin luultiin aina kanadalaisiksi.  Paikallisilla ei ollut mitään tietoa Suomesta. He kysyivät meiltä pääosin huonolla englannin kielellä, että missä päin Kanadaa Suomi sijaitsee ja mitä kieltä siellä puhutaan.  

Kuusi kalastuspäivää sisältyi matkaan ja meistä 5 miestä oli mukana. Puerto Vallartan satama sijaitsee suuren lahden suojaisessa pohjukassa, josta avomerelle kunnon kalapaikoille tuli matkaa yli 50 km. Kahtena aamuna ajoimme ulapalle 4 tuntia ja 100 km rannikosta. Lähtö oli aamulla klo 4 ja auringon noustua olimme pienen kivisen saaren luona, jonka ympärillä olivat uistelupaikat. Muutamia muitakin uisteluveneitä näkyi alueella. Kalastuspäivien pituus oli 10-12 tuntia.

Kalastusaluksemme ”Top Gun” oli 12-metrinen, hytällinen ja tosi merikelpoinen, jossa jyrisi 2 jykevää dieselmoottoria. Parina päivänä toinen moottori vähän reistaili. Miehistöön kuuluivat ammattitaitoiset,  nelikymppiset miehet Pedro ja Noe. Veneessä oli sumppu, jossa 25 senttiset syöttikalat uivat. Aamun aloitimme yleensä uistelemalla 10 km/h 7 vavalla, joissa oli elävä syöttikala tai houkutin. Saaliiksi tuli pääasiassa 1-3 kilon tonnikaloja, jotka pantiin sumppuun.  Ennen puoltapäivää syötit vaihdettiin eläviin tonnikaloihin, huokuttimia isonnettiin ja vauhtia lisättiin, n. 15 km/h. Sitten odoteltiin uistinkelan räikän narinaa. Harvakseltaan kuuluikin, kelattiin tonnikalan riekaleita ja vaihdettiin eläviin. Vihdoinkin siima juoksi kelalta vinhaa vauhtia.  Meistä vuorossa oleva siirtyi vapaan ja alkoi väsytys kuumassa auringonpaisteessa. Suuri purjekala hyppi ja vei siimaa. Puolessa tunnissa oli hikinen vapamies saanut vonkaleen veneen viereen, josta miehistö pesäpallomailalla nuijien veti 2,5-metrisen ja 40-kilosen purjekalan veneeseen. Seuraavana päivänä saimme toisen ja isomman. Myös 5 kg dorado tuli saaliiksi.  Kokeilimme myös karikoiden lähellä pohjaongintaa.  Kalaa nousi erikokoista ja –väristä, minulle tuntemattomia. Pienimmät vapautettiin ja kaikki muut otettiin. Saaliit fileoitiin, laitettiin annospusseihin ja sitten jäälaatikkoon. Yhtenä päivänä otimme mukaan purjekalafileitä ja veimme ne kalaravintolaan, jossa ne valmistettiin paistamalla, valkosipulissa liekittämällä ja frideeraamalla meille illan herkkuateriaksi.

Merellä näimme päivittäin delfiinejä ja suuria ryhävalaita sekä havaitsimme myös merikilpikonnia, merileijonia ja jättiläisrauskuja. Taivaalla lentelivät myrskylinnut ja pelikaanit sekä hurjia syöksyjä veteen tekevät suulat. Hotellimme rannassa, satamassa näkyi parina päivänä krokotiileja ja tiettävästi siellä oli uiminen kielletty. Yöksi laitettiin veneenlaskuluiskille verkkoaita, etteivät krokot pääse kadulle.

Meksikolainen ruoka on tunnetusti tulista ja sen kyllä huomasi. Liha-, kala- ja rapuruoat sekä tuoreet hedelmät olivat tosi herkullisia, mutta mausteiden kanssa piti olla varovainen. Joku meistä aina uhrautui testaajaksi ja totesi henkeä haukkoen mausteen liian tuliseksi. Hintataso oli alle puolet meikäläisestä. Palvelu oli ystävällistä, mutta se 15 % tippiraha tuntui oudolta, mutta se oli niiden tarjoilijoiden palkka.

 Puerto Vallarta on turvallinen lomakohde, jossa aseistetut poliisit kuuluvat katukuvaan. Suurissa ostoskeskuksissa ja hotelleissa on vartijoita joka puolella. Meilläkin oli ranneke eivätkä ulkopuoliset päässeet hotelliimme. Iltaisin saattoi liikkua turvallisesti vilkkaalla rantabulevardilla tehden tyhmiä turistiostoksia. Jos jaksoi tingata, niin sai ostoksen pyydetystä puoleen hintaan.

Suomeen päästyä piti heti saada ruisleipää, HK:n sinistä lenkkiä ja maitoa, vaikka eivät ne kyllä juuri miltään maistuneet.

Vesa Tolonen