Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Uistelusää:

Uistelureissu Vänernille Etelä-Ruotsiin 9-17.4.2012

Vänern sijaitsee Etelä-Ruotsissa. Se on Ruotsin suurin järvi ja Euroopan kolmanneksi suurin. Siinä on 22 000 saarta ja luotoa. Keskisyvyys on 27 m ja syvin paikka on 106 m. Se on pinta-alaltaan 5585 km2 eli viisi kertaa suurempi kuin Inarijärvi. Järvessä uiskentelee 38 eri kalalajia. Vesi on juomakelpoista ja 800 000 rannan asukasta saa siitä juomavetensä. Myös 80 ammattikalastajaa tienaa siellä leipänsä keskimäärin 11 000 kg vuosisaaliilla. Yleisimmät saaliskalat ovat siika ja norssi. Vänernillä on panostettu paljon taimen ja lohikantojen parantamiseksi luonnonkantaa rauhoittamalla. Sitä pidetään Euroopan parhaana lohikalajärvenä.

Vänernillä kalastus on maksutonta kaikille. Taimenen ja järvilohen alamitta on 60 cm, pyrstöä ei supisteta. Rasvaevällinen luonnonkala on välittömästi vapautettava ja laskettava takaisin veteen. Istukkailta on leikattu rasvaevä pois ja sen saa ottaa kunhan täyttää mitan. Päivässä saa ottaa enintään 3 kalaa per kalastaja. Jos kalamäärä on täyttynyt (fullpot), on kalastus lopetettava. Vieheissä saa olla vain yksi koukku, myös 3-haarainen. Kalastus on kielletty 300 m lähempänä rantaa ja 100 m verkosta sekä alle 3 metrin syvyydestä. Sama koskee myös verkkokalastajia. Verkoilla saa kalastaa, kun hakee Y-tunnuksen. Verkoissa on oltava omistajatiedot. Verkon pohjoispää on merkattava 2 lipulla ja eteläpää yhdellä. Pitkäsiimapyynti on kielletty. Jokisuut on rauhoitettu kutuaikana 15.9-31.12 usean kilometrin matkalta ja rauhoitusalueella on silloin kaikenlainen kalastaminen kielletty. Kaloja ei saa suolistaa veneessä, vain veret saa laskea. Valvojat voivat tarkastaa veneen vesillä tai rannassa. Rikkeen havaittuaan he voivat takavarikoida kalastusvälineet ja veneen. Sakot ovat huomattavia, n 2000 €.

Olin kuullut paljon kalajuttuja Vänernin suurista taimenista ja järvilohista sekä valtavista saaliista. Oli hienoa päästä kerrankin käymään uistelijoiden ”Mekassa” ja kokemaan suuren kalaveden meininkiä. Matka Ivalosta autolla Vänernille on tosi pitkä, n. 1650 km, kyllä siinä on istumalihakset tiukilla. Lähdin Ivalosta omalla autolla ja Simossa vaihdoin Ahosen Markun kyytiin. Markku oli lähtenyt Kiimingistä venetrailereineen ja Tauriaisen Juha mukanaan. Toinen venekunta tuli perässä Oulusta. Siinä olivat Ari Yliollitervo (Mister Tiura) ja Juha Moilanen. Haaparannalta oli ajomatkaa vielä lähes 17 tuntia. Ajoimme kuskia vaihtaen läpi yön ja olimme perillä Askevikissa ti 10.4 iltapäivällä.

 

Askevikin leirintäalue ja mökkikylä sijaitsevat puolivälissä Vänernin itärantaa Mariestadin pohjoispuolella ja 7 km Sjötorpista pohjoiseen. Alueen omistaa suomalaissyntyinen Aarre Into. Hän on rakentanut ja kehittänyt aluetta suomalaisia uistelijoita ajatellen. Rantaan on rakennettu veneenlaskupaikka ja n. 50 veneen satama aallonmurtajineen. Rannassa on varta vasten tehty 2 kalojen perkuupaikkaa. Niissä on juokseva vesi, pesuharjat ja jätesäiliöt, sekä toisessa näistä on katos ja valaistus. Iltaisin Aarre tuo satamaan peräkärryllä 1000 litran polttoainesäiliön, josta voi tankata veneet laiturissa. Mökit ovat ihan sataman läheisyydessä, ja veneille voi tulla joko kävellen tai autolla. Meillä oli varattuna mökki 5-hengelle. Se oli kolmio kaikkine varusteineen, mutta ruotsalaiseen tapaan ilman saunaa. Rannassa oli kuitenkin erillinen saunarakennus, jota oli mahdollisuus käyttää.

Keskiviikkona 11.4 pilvisenä ja sumuisena aamuna lähdimme tutustumaan Vänernin apajapaikkoihin. Edellisenä iltana oli oululainen Remeksen uistelutiimi antanut meille sytöt, näyttämällä saamiaan kahta 5-kiloista järvilohta. Vänernillä ja raksipyynnissä olimme noviiseja Ahosen veneessä koko sakki, vain Tiuran veneen Moilasen Juha oli käynyt täällä aikaisemmin. Hän se neuvoikin meille alueita, joilla voisimme kokeilla tuuriamme. Lievässä etelätuulessa suuntasimme veneen keulamme ”Pommikuopan” kautta kohti Brommösundia, Team-Tiura luovi Fällbankenille. Kyllä karttaplotteri on ehdoton apuväline suunnistettaessa valtavalla sumuisella järvenselällä. Verkkoliput ei siinä näyt, joten tarkkana piti olla koko ajan. Paikoin oli pitkiäkin verkkojatoja, joita piti kierrellä. Kalastusalueella veneen vauhti säädettiin 3,5-4 km/h. Veden lämpötila vaihteli 3-5 asteeseen. Nyt alkoi kalastajakeh  ityksemme uusin vaihe, raksin virittely. Olimme lukeneet ohjeita ja kuunnelleet korva tarkkana raksiammattilaisia, ei muuta kuin muikku käteen ja työntämään sitä raksihuppuun. Sitten pihdeillä vääntelemään nokkalenkkiä ja ’mutu’-tuntumalla raksi pyörimään plaanariin 50 g siimapainolla varustettuna. 6 vapaan laitoimme raksin ja 4 vapaan Tiuran lusikan.

  

Parin tunnin päästä plaanarista laukesi siima, meidän ensimmäinen raksikala oli kiinni. Markku kelasi ja minä haavin sen veneeseen. Rasvaevätön 55 cm järvilohi, alamittainen. Enpä ollut sellaista ennen nähnytkään, melkein 3-kiloinen alamittainen. Inarilla sitä olisi jo kummasti kumarrellut Ukolle ja kiitellyt saaliista. Mutta nyt, varovasti pihdeillä irti ja takaisin järveen kasvamaan. Säännöt on sääntöjä täälläkin. Päivän aikana oli vielä 3 tärppiä ja muuten oli hiljaista. Team-Tiuralla oli ollut myös rauhallinen päivä. Illalla 20 suomalaista uisteluvenettä palasi Askevikin satamaan ja vain parissa veneessä oli saalista. Todettiin, ettei me aivan parhaitakaan oltu, mutta huonoimmasta päästä monen muun kanssa.

Toinen uistelupäivä alkoi puolipilvisenä ja utuisena, etelätuulikin oli enää henkäys. Suuntasimme edellisenä päivänä plotteriin merkatuille tapahtumapaikoille. Ensimmäistä raksia laskiessa iski jo ensimmäinen, mutta taas alamittainen 3-kiloinen. Nopeaan tahtiin kävi vielä 3 alamittaista veneessä sekä pari tärppiä. Team-Tiurakin sai 5 alamittaa ja pääsi jo 60 cm tasalle, mutta kaikki laskettiin takaisin. Iltapäivällä tuuli tyyntyi täysin ja tuli aivan pläkki. Kalakin pani suunsa kiinni ja sen pituinen se.

 

Kolmantena uistelupäivänä oli perjantai ja 13 päivä, vaihdoimme Moilasen Juhan kanssa paikkoja veneissä ja menin Tiuralle pariksi. Olimme kuulleet, että 3 viitan paikalta olisi tullut kaloja, niinpä molempien veneiden nokka kohti viittoja. Aamu valkeni puolipilvisenä, tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja puhalsi navakasti. 20 kilometrin venematka viitoille oli melko kuoppaista. Sivutuuleen laskimme pyyntiin 8 Tiuran kirkasta lusikkaa ja pari raksia, nostimme vetovauhdin 4-4,5 km/h, sitten käänsimme veneen myötäiseen ja heti alkoi tapahtua. Takilassa 5 metrissä sinihopeassa lusikassa oli kiinni rasvaevätön 70-senttinen 4-kiloinen järväri. Ei muuta kuin kyytiin, saatiinpa papillekin töitä. Heti perään tuli alamittainen ja iso karkasi veneen lähellä. Ottipaikat merkattiin plotteriin, soitettiin Team-Ahoselle ja käännyttiin takaisin. Vastatuuleen ei tullut yhtään tapahtumaa, mutta kun taas käännyttiin myötäiseen alkoi paukkua. Ensin 4-kiloinen järväri kyytiin muutaman komean hypyn jälkeen ja sitten sama Tiuran sinihopea lusikka sai kyytiä. Vartin väsyttelyn jälkeen 80 cm ja arviolta 7-kiloinen järvilohi sai kunnian käydä meidän veneessä kuvattavana. Rasvaevällinen luonnonkala päästettiin kunniakkaasti jatkamaan sukuaan. Hieno juttu vaikka se rasvaevä siinä kalassa harmittikin. Illaksi tuuli taas heikkeni ja kalan syönti loppui. Tapahtumia tuli päivälle 11 kappaletta. Myös Team-Ahonenkin oli saanut 4,2-kiloisen järvärin. Nyt rantaan fileoimaan ja kalakeiton tekoon.

 

Sunnuntaina 15.4 Team-Tiuran Moilasen virittämään raksiin tarttui 5 kg punaposkinen kirjolohi. Meilläkin käväisi 5 kg järvilohi veneen moottorikaivossa. Sillä oli kuitenkin niin kiire takaisin järveen ettei rasvaevääkään ehtinyt nähdä. Muina päivinä ei otettavia kaloja tullut, mutta silloinkin alamittaisia 2-3 kiloisia ja rasvaevällisiä kävi veneissä 5-7 kappaletta. Uistelimme päivittäin 10-12 tuntia ja kalastuspäiviä tuli kuusi, minä tosin kävin viimeisen kalastuspäivän sukuloimassa. Kelit olivat suosiollisia uisteluun koko viikon. Tuulta olisi saanut olla enemmänkin, koska tuulisimmalla päivällä oli eniten tapahtumia. Päivällä syönti oli kovimmillaan ja illaksi se loppui kokonaan. Lusikalla saimme parhaiten kalaa, mutta kyllä raksikin toimi hyvin. Vaapullakin tuli muutama. Täytyy kyllä todeta, että kyllä Vänern on isojen fisujen vesi, kun pieninkin oli puolitoistakiloinen. Otettavia kaloja olisi saanut tulla enemmänkin, kun pakasteet jäivät lähes tyhjilleen. Tällaistahan se kalastus on. Kyllä on hieno uisteluvesi, mutta turhan kaukana.

  

Viikonloppuna saapuivat Vänernille Kuusamosta veneineen Inarin Uistelijoiden Airisniemen Mauri ja Matti sekä Virranniemen Antti ja Petteri. Majoituimme eri paikoissa, mutta järvellä uistelimme pari päivää samoja vesiä. He jäivät vielä kalastamaan, kun meidän oli palattava takaisin Suomeen ja lumen keskelle. Toivotimme heille kuitenkin kireitä siimoja.

 

 

Vesa Tolonen