Tarponiparatiisissa

Missä on kalamiehen paratiisi? Joku löytää sen kesäaamuiselta lohijoelta usvakeijujen tanssiessa virran yllä. Toisille paratiisin synonyymi on kahvinuotio rautulammen rannalla Lapin yöttömässä yössä. Moni sielu lepää meren aavalla laineiden liplattaessa ja lämpimän kesätuulen hyväillessä paljasta vartaloa.

Useimmat löytävät todellisen kalaparatiisinsa kuitenkin vasta, kun siiman päässä riehuu kunnon vonkale. Vaikka itsekin arvostan kalastuksen puitteita todella paljon ja vuosi vuodelta enemmän, mikään ei voita tunnetta, kun iso kala iskee vieheeseen. Äkkiarvaamatta. Varottamatta.

Nicaraguaan jälleen

Kirjoitin Nicaraguan kalastuksesta jo Erässä 12-2015. Ensimmäinen reissumme tuohon Väli-Amerikan maahan oli niin huikea, että pakostikin mieltä nakersi, kävikö meillä vain satumainen tuuri kalojen kanssa. Osuimmeko juuri oikeaan aikaan paikalle, kun jättikokoisten tarponien pääjoukko oli noussut historiallisesta linnoituksestaan tunnetun El Castillo -kylän kohdalla olevan kosken niskapooliin San Juan –joella?

Tällaiset onnenkantamoiset ovat kalastuksessa tuiki harvinaisia, joten mielenkiinnolla odotin, olisiko toinen reissumme yhtä onnistunut. Voisiko sataa kiloa lähentelevää tarponia pitää tuolla kaukaisella viidakkovirralla lähes normisaaliina?

Vastaus kysymykseen on saatu. Näköjään voi!

Elettiin tammikuuta 2016. Kahdeksanhenkinen porukkamme oli ajelehtinut pääkaupunki Managuasta San Carlosin pikkukaupunkiin, josta käsin otimme ensimmäisen tuntuman jokeen.

Kuinka ollakaan, jo ”kakkosluokan” pelipaikoita rävähti Järvenpään Juhanin punavalkoiseen Super Shad Rapiin hirmuinen monsteri. Siiman uppotukkiin tarttumisineen, puolan tyhjenemisineen, pohjasolmun uudelleen solmimisineen ja monen kilometrin alaspäin ajelehtimisineen tarponi tarjosi venekunnalle sellaiset adrenaliinisuihkeet, ettei paremmasta väliä. Noin 90-kiloisen kalan kesyttäminen kesti lopulta kaksi tuntia ja 20 minuuttia.

Rapalat paukkuvat

Seuraavana päivänä matkustimme jokilaivalla alas varsinaiseen tarponimekkaan El Castilloon. Siellä kalastukseen oli varattu neljä päivää.

Paikalliset oppaat kuljettivat meitä pitkillä jokiveneillään pelipaikoille, jotka olivat aivan kylän kupeella. Neljä kalastajaa per vene, kullakin yksi järeä vapa tiukassa otteessa. Näillä eväillä uistelimme verkkaista vauhtia vastavirtaan.

Jo edellisellä käynnillä oli Rapalan Super Shad Rap osoittanut ylivoimaista pyytävyyttä, joten vieheiden puolesta tiesimme varustautua oikein. Sitä emme kuitenkaan ottaneet riittävästi huomioon, että melkein jokaisen ylös saadun kalan jälkeen Rapala oli vainaa.

Yleensä vaapusta särkyi peräpää, mutta pahimmillaan koko runkolanka murtautui ulos balsan uumenista. Niinpä paras ottiväri puna-valkoinen lähestulkoon loppui jo ensimmäisenä päivänä, ja niistä oltiinkin valmiita maksamaan ennen kokemattomia hintoja.

Kala nimittäin kävi pyydykseen hämmästyttävän hyvin! Räjähtäviä tärppejä, huikeita ilmahyppyjä ja käsivarsilihaksia raastavia väsytyksiä saimme kaikki kokea yllin kyllin.

Toki suurin osa kontakteista jäi tärpin tai yhden ilmaloikan asteelle kuten tässä kalastuksen lajissa kuuluukin, mutta ehkä joka viidestoista yhteydenotto päätyi tarponin tappioksi.

Yhdeksän ylössaatua kalaamme jakaantuivat vieläpä ilahduttavan tasaisesti seurueellemme, vain yksi joukosta jäi ilman. Kyseinen kalamies tosin totesi, ettei hän edes halua saada noin isoja!

San Juanin tarponit ovat todellakin poikkeuksellisen karkeaa kaliiperia. Oppaamme kertoivat, että pienin heidän saamansa on painanut 30 kiloa. Moinen kala olisi monilla muilla maailman tarponivesillä komea ilmestys, mutta täällä harvinaislaatuinen ”työtapaturma”.

Meidän saamistamme kaksi pienintä arvioitiin oppaiden toimesta 45-50-kiloisiksi, eräs 60-kiloiseksi ja loput kuusi 80-95-kiloisiksi. Ainakin kaksi sadan kilon ylittäjää karkuutettiin välineiden, lähinnä vieheen, petettyä.

Helposti voisi luulla, että moinen huippupaikka kärsisi ankarasta pyyntipaineesta, varsinkin kun tarponi on yksi maailman arvostetuimmista vapakalastuksen kohteista. Totuus on kuitenkin toinen. Koko aikana emme nähneet joella meidän lisäksemme ainuttakaan turistikalastajaa, vain yksi paikallinen kävi poolilla hetken aikaa viehettä hinaamassa.

Ihme juttu sekin.

Paratiisin hinta?

Maakulut, johon kuuluivat kaikki ruokailuja, juomia ja tippejä lukuunottamatta, olivat 10 vuorokauden reissultamme 1590 euroa. Lennot maksoivat noin tonnin. Kalastusta oli kaikkiaan kuusi päivää, joista yksi Nicaraguajärvellä, mielenkiintoinen kokemus sekin.

Matkanjärjestäjänä on espanjaa puhuva ja paikalliset olosuhteet tunteva Petri Jaakkola (www.jaakkolatours.com.ni), joten kielimuurikaan ei tuota ongelmia. Suosittelemme elämänsä kalasta unelmoiville!

Kaloja ei saanut ottaa ja vioittuneet kalat luovutettiin viranomaisille, kuten kuvassa rannalla oleva kala.

Antti Virranniemi

Teksti ja kuvat Jari TuiskunenTarponiparatiisissa

Yhteistyökumppanit